Kiira Salminen nukkui kyljelln, ksi posken alla.

Hn hengitti hiukan raskaasti, juuri niin kuin

ihminen, joka on juonut muutaman lasillisen mutta ei aivan humalaan asti.

Kimmo katseli nukkuvaa vaimoaan aivan lhelt, oli vhll hipaista poskea, mutta ei

sittenkn uskaltanut. Kiira ei pitnyt kkinisist hertyksist.

Kimmo yritti nuuhkimalla arvailla vaimon nauttimien juomien laatua. Todennkisesti

valkoviini tai ehk kuohua. Kiira ei ollut koskaan pitnyt vkevist. Tuoksuun sekoittui mys

nikotiinin hajua. Kiira oli siis polttanut eilen, mist Kimmo ptteli, ett oli vietetty

poikkeuksellisen hauska tyttjen ilta.

Vaimo tupakoi harvoin, oikeastaan vain todella hyvll tuulella ollessaan. Kotiparvekkeella

sit ei ollut tapahtunut aikoihin.

Kiiran kasvoilla viipyi viel aavistus menneen kesn rusketuksesta. Kapealla nenll ja

poskilla erottui pieni pisamia.

Niihin pisamiin Kimmo muistikin aivan ensiksi ihastuneensa. Ja siihen miten nennpieliin

muodostui pienen pieni ryppyj Kiiran nauraessa. Ja sitten hn olikin huomannut

rakastuneensa koko naiseen, intohimoisesti ja pttmsti.